Jos saavuit tälle sivulle muualta etkä havaitse kehyksiä, klikkaa tästä.

 

Akvaariot


 

Akvaarioharrastukseni alkoi jo toistakymmentä vuotta sitten, mutta se ehti olla jo hyllytettynäkin muutaman vuoden, kunnes taas viitisen vuotta sitten kaivoin vanhan 98 l akvaarion esille ja jatkoin siitä mihin jäin. Tämä pieni akvaario on sittemmin lahjoitettu kummipojalleni, joka on kovin innostunut akvaarioharrastuksesta.

Tällä hetkellä meillä on kaksi allasta. Jos oikein tarkkoja ollaan, niin voidaan laskea joukkoon myös lasten pikkuinen muutaman kymmenen litraa vetävä moniaväriakvaario.

Siellä ei tällä hetkellä ole kaloja mutta joku aika sitten ostin sinne asukiksi keltaisen omenakotilon, joten tämäkin purkki on saanut uuden elämän ja ilmeen! Se näyttää hassusti kauttaaltaan punaiselta, johtuen sen punaisen kannen läpi siivilöityvästä valosta, sekä punavoittoisesta moniavärihiekasta.

Se siis sisältää nykyisin edelleen värikästä hiekkaa, yhden kituvan kasvin, sammakkopatsaan, puun, sekä japanilaisen tornin. Jalokiviä tietenkään unohtamatta... Viime talvena sitä asuttivat pikkuiset partamonnin poikaset. Tekniikkaa ei tähän purkkiin paljon mahdu, se toimii pelkästään ilmapumppukäyttöisellä suodattimella.

Toinen isoista akvaarioista on n. 200-litrainen "kalasoppa", jossa on kauniin punaisen taistelukalakoiraan lisäksi kaksi lehtikalaa, sinirihmakala, yksi helmirihma, muutamia kirsikkabarbeja, monnisia, leväbarbeja kolme ja kaksi keltaista levänuoliaista ym. yksittäisiä  "muinaisjäännöksiä" (niitä tosi sitkeitä hengissä pysyjiä) vuosien varrelta.

Se pyörii ainoastaan yhden sisäsuodattimen varassa, joten on oltava hyvin tarkkana sen siisteydestä. Niinpä joudunkin siivoilemaan sitä noin kahden viikon välein.

"To do"-listalle on kyllä merkitty uuden ulkosuodattimen osto tähän akvaarioon, mutta se on jäänyt vielä toistaiseksi tekemättä, sillä haaveena olisi siirtää nämä kalat parempiin oloihin nykyiseen kiekkoaltaaseen. Kiekkoaltaan asukeille vain tarvitsisi löytää vähintään 500-litrainen uusi koti.

Haaveita täytyy olla, mutta ensin pitäisi lakata köyhtymästä... Ja jos haaveista puhutaan, ei hassummalta kuulostaisi myöskään vielä yksi "red marlboro" -kiekko muiden lisäksi siihen tulevaan uuteen akvaarioon. Sitten olisi ns. "täysi parvi", eli kuusi kiekkoa... En tosin ole ihan varma kestääkö olohuoneen lattian juoksut niin suurta painoa kuin haaveissa olisi... Mika ei ainakaan antanut takeita nykyistä kiekkoallasta isommalle akvaariolle.
 


Moniaväriakvaario


Pieni akvaario

Kiekkoallas ennen (yllä) ja nyt (alla)

Toisessa, ulkomittojen mukaan 360 litraa vetävässä altaassa asustelee siis tällä hetkellä viisi kiekkokalaa kardinaalitetrojen, neonsateenkaarikalakoiraan ja "pakollisten" pohjakalojen, muutaman leväbarbin ja piikkisilmän kanssa. Tässä altaassa aiemmin asunut keltainen levänuoliainen sai vihdoin viimein lähtöpassit pienempään akvaarioon häiriköintiepäilysten takia.

Kiekkoja oli alunperin akvaarion ostaessani neljä sinistä, joka kutistui kokoelmaan kaksi sinistä ns. tavallista kiekkokalaa ja kaksi oranssia kyyhkysenverikiekkoa, mutta alun jälkeen on tapahtunut paljon pieniä muutoksia, mm. pohjahiekan vaihto hienoon hiekkaan, sekä muutama uusi kiekko ja pohjakala lisää hiekanvaihdon myötä. Ja ne molemmat alkuperäiset oranssit kiekotkin uiskentelevat nyt vähän "väljemmillä vesillä"... Mutta sellaistahan tämä akvaarioharrastus on, ei taida olla yhtään tapahtumaköyhää hetkeä tankkien parissa?

Tämänkin altaan kimpussakin on touhuiltava säännöllisesti, vaikkakin sen suodatus on paljon järkevämmällä pohjalla; siinä on yksi tehokas, ehkä vähän ylimitoitettu Eheimin Professional II -ulkosuodatin, sekä yksi Crystalin sisäsuodatin ja lämmittimenä toimii Jäger. Kaikki laitteen ovat tulleet käytetyn paketin mukana.
 

 

Akvaario"yhdistelmä"
kokonaisuudessaan

Molemmat altaat ovat ilman kansia, jotta huoneilmaan haihtuisi mahdollisimman paljon kosteutta, kuitenkaan kosteusprosentti ei talvella nouse yli 42 %, vaikka kesällä se nousee vaihdellen 55-65 % välillä, säästä riippuen. Tämä avonaisuus taas aiheutti lisää päänvaivaa olohuoneessa asustelevan celebesinkakadu Paavon, tai muiden lintujen ollessa vapaana, akvaarioihin oli pakko rakentaa päällysverkot, jotka on helppo laittaa paikoilleen tarvittaessa.

Papukaijathan ovat tunnetusti aika huonoja "surffaamaan"...vaikkakaan linnut eivät ainakaan tähän mennessä ole onneksi olleet kiinnostuneita suurista poreammeista. Saanko kertoa salaisuuden? Undulaatti ei ainakaan uppoa heti, vaikka se putoaa akvaarioon... (Kyllä se kelluu onneksi tarpeeksi kauan, että sen ehtii pelastaa jos on vain itse paikalla. Tässä syy verkkoihin ja opettavainen tarina siihen, miksi lintuja ei voi jättää yksin lentelemään!)

 


Akvaarionäkymiä:

   
   

 


Akvaariot  ::  Akvaariotarinoita  ::  Akvaariogalleria  ::  Kiekkogalleria