Jos saavuit sivulle muualta etkä havaitse kehyksiä, klikkaa tästä

 

Kultaposkiamatsoni



 

Viki ja Donna

Kultaposkiamatsoni (Amazona amazonica) tunnetaan myös nimellä oranssisiipiamatsoni, johtuen sen englanninkielisestä nimityksestä Orange-winged Amazon. Sitä lasketaan olevan ainakin kaksi alalajia, nimilajinsa Amazona a. amazonica, jota esiintyy laajoilla alueilla Etelä-Amerikassa, sekä Amazona a. tobagensis - Tobago Orange-winged Amazon, jota esiintyy Trinidadilla ja Tobagossa.

Näistä amatsoneista puhuttaessa mainitaan myös usein Amazona a. micra, josta ornitologit vääntävät kättä onko se ollenkaan oma alalajinsa ja niinpä monet jättävätkin tämän ihan omaan arvoonsa ja laskevat sen kuuluvaksi nimilajiin vähäisen eroavaisuutensa takia.

Kultaposkiamatsoni on pääväriltään vihreä, mutta sen väritys ei ole niin kirkas kuin muilla, vaan jopa hieman harmahtavan sävyinen. Sen posket ja päälaki ovat kullankeltaiset, päässään sillä on sinistä silmien tasolla ja niiden yläpuolella kallon sivuilla, sekä hieman päälaella. Tästä syystä se usein sekoitetaan siniotsa-amatsoniin (Amazona aestiva).


Sillä on siivissään lentosulissa yleensä kolme oranssia sulkaa, joillakin yksilöillä voi olla satunnaisesti jopa neljä tai viisi, sekä pyrstön reunoilla alapuolella on kelta-oransseja sulkia. Lajikirjojen esittelyt erottavat A. a. amazonica- ja A. a. tobagensis -lajit juuri näillä oransseilla siipisulilla, niiden mukaan ensimmäisellä on kolme ja jälkimmäisellä neljä oranssia siipisulkaa, muuten ne ovat saman värisiä. A. a. tobagensis on sen verran harvinaisempi, että sitä harvemmin tavataan häkkioloissa. Tobagon ja Trinidadin saarille, joilla tätä alalajia tavataan on myös päässyt vapaaksi A. a. amazonica -lajia, josta johtuen myös siellä tavataan satunnaisesti vain kolmella oranssilla sulalla varustettuja lintuja. Silmät ovat oranssisävyiset ja nokka tyviosastaan vaalea, tummentuen kuitenkin tumman harmaaksi kohti nokan kärkeä. Jalat ovat harmaat.

Kultaposkiamatsonia pidetään yleensä hiljaisena papukaijana, joka varmaan on suurelta osin tottakin. Ainakin meidän amatsonit ovat suurimman osan päivästä hiljaa, mutta innostuessaan niistä lähtee todella kova ääni. Aikoinaan meinasi mennä aamukahvit väärään kurkkuun, kun Viki ja Donna väläyttivät ensimmäistä kertaa huutotaitojaan. Jostain kumman syystä tätä lajia on myöskin turhaan väheksytty ja se on ihan liian usein jäänyt siniotsan varjoon, vaikka on kaiken kaikkiaan todella herttainen lintu.

Nämä papukaijat ovat sitä paitsi sieltä amatsonien kilteimmästä ja helpoimmasta päästä, jonka vuoksi näitä voi jopa suositella ensimmäiseksi isoksi papukaijaksi. Esimerkiksi siniotsa on jo paljon tempperamenttisempi luonteeltaan. Tosin villimmät kultaposket ovat ainakin aluksi aika varautuneita, ennen kuin luottavat keneenkään. Luonteesta kertonee myös se, että jouduttuamme antaa Vikille lääkekuurin, se mökötti minulle vuoden ja kaksi kuukautta, jonka jälkeen se vasta suostui ottamaan herkkupalan kädestä. Ennen tätä tapausta Vikillä oli tapana tervehtiä minua sukimalla hiuksiani parin ollessa vapaana lintuhuoneessa.

Vikin ja Donnan pesintäpäiväkirja 2004
Vikin ja Donnan pesintäpäiväkirja 2005

Vikin ja Donnan lapsia

 

Lisää kultaposkiamatsonista

  • Kultaposkiamatsoni ääninäytteineen. Sivulta löytyy myös lajinimiä useilla kielillä, sekä lajin esiintymisalueet Etelä-Amerikassa, sekä pelkästään Surinamissa havainnollisina karttoina.
  • Kultaposkiamatsoni Dada - Vikin ja Donnan "esikoisen" oma sivusto, paljon asiaa amatsonin kanssa elämisestä sekä kultaposkien alalajeista ja erilaisista värimuodoista
  • Kultaposkiamatsonit Yavita ja Firiña
     

     

Kultaposkiamatsoni naaras
Donna

"Pönttövahdit"
Donna ja Viki (edessä)

Kultaposkiamatsoni koiras
Viki

 


Amatsonit  ::  Kultaposkiamatsoni  ::  Lila-amatsoni  ::  Punaotsa-amatsoni  ::  Siniotsa-amatsoni