Linnut
Mistä kaikki alkoi...
Koko välillä täysin mielettömältä tuntuva touhu alkoi yhdestä pikku parakiitista, loistokaija Kitistä. Parakiitti on vähän vanhahko, mutta hyvin käytännöllinen suoraan englannista (parakeet) käännetty yleisnimitys keskikokoisista ja pienistä papukaijoista. Ne ovat yleisesti ottaen eloisampia parvilintuja, kuin isommat lajitoverinsa, myös undulaatti lasketaan kuuluvaksi parakiitteihin.
Ostettuamme Kitin tulikin mieleen, josko se on kuitenkin vähän yksinäinen kun se kuitenkin on parvilintu ja oli tottunut muiden, vaikkakin isojen lintujen seuraan ja niinpä eläinkaupasta tarttui sille kaveriksi kaksi undulaattia, Tytti ja Poju. Kesän mittaan tuli sitten rakennettua jonkinmoinen ulkotarha linnuille ja sen näyttäessä todella autiolta asukkinaan ainoastaan kolme lintua, ostimme niille kaveriksi vielä toiset kaksi undulaattia. Pian kuitenkin tuntui siltä, ettei undulaattien seura riittänyt Kitille vaan tartuimme tilaisuuteen kun meille tarjottiin sille yksinäistä, jokseenkin huonokuntoista punarintakaija Dorista kaveriksi.
Doris kotiutui mainiosti ja sai pian paremman höyhenpuvun erinäisten höyhenpunkkien karkoitusten ja paremman ruokavalion ansiosta. Myyjällä Doris ei saanut perusluonteeltaan ujona lintuna kunnolla syödäkseen ruokakuppia ylivartioivan ruusukaijasen ja neitokakadun takia. Sittemmin Doris lyöttäytyi tiiviisti yhteen Kitin kanssa ja he olivat kuulemma vakaasti päättäneet perustaa perheen sillä seurauksella, että Doris on pyöräyttänyt innoissaan jo muutaman munan lattialle... Nyt tämä lemmenpari on erotettu ja kummallakin on omat puolisonsa; Kitillä hurmaava Panni ja Doriksella komea Kenneth.
Jonkun ajan kuluttua huomasimme omistavamme vielä kaksi rosellaa, valkokurkkurosella Emblan ja valjurosella Askurin, jonka jälkeen meille on kotiutunut vielä neljä undulaattia, jotka - uskokaa tai älkää - tulivat todella loogisesti uuden häkin mukana. Parhaimmillaan undulaatteja oli toistakymmentä kappaletta mutta sittemmin ikä ja muutama ikävä sairaus sekä onnettomuus on tehneet tehtävänsä ja unduja on jäljellä enää kolme.. Vähän kuin huomaamatta meille muutti myös celebesinkakadu Paavo - puhumattakaan neljästä amatsoniparista - ja uusimpina tulokkaina ovat kaksi agaa Pikkanen II ja lintu Sininen. Silloin tällöin parvi täydentyy poikasten lisäksi myös osa-aikaisista hoitolinnuista.
Tällä hetkellä meillä on siis kasvatuspareina kultaposkiamatsonit Viki ja Donna, lila-amatsonit Jason ja Emilia, siniotsat Herkules ja Xena, sekä punaotsa-amatsonit Peku ja Belle. Vapaa-ajan vietto-ongelmia ei siis juurikaan ole viime aikoina ilmaantunut. Vain aika kuitenkin näyttää mitkä pareista loppujen lopuksi saavat jälkeläisiä. Näillä on talon kellarikerroksessa käytössään omat tilat, jonne niille on rakennettu kookkaat häkit. Kaikki parit ovat puolivillejä. Toistaiseksi poikasia on saaneet vain kultaposket ja siniotsat.
Tarkoituksenamme on kasvattaa kaikki tulevat poikaset ainakin osittain käsin ruokkien, että niistä tulisi mahdollisimman kesyjä lemmikkilintuja. Ensimmäiset viikot ne saavat kuitenkin viettää emolintujen kanssa, ellei ilmene mitään ongelmia. Kaikki linnut tullaan joko rengastamaan - renkaisiin tulee kasvattajatunnus PAT ja maatunnus FI - tai laittamaan niille mikrosirut. Jokainen amatsonivauva saa myös mukaansa jonkinasteinen syntymä/alkuperätodistuksen, josta ilmenee poikasen vanhemmat, tunnistusmerkintä ja tietysti kuoriutumispäivä.
Lintujen lajimääritystä... tarina arjesta
Lintujen suomenkieliset nimet ovat varsin suppeita verrattuna siihen, että esim. englanniksi jokaiselle lajille ja alalajilleen on oma nimensä. Suomessa nimisääntöjen mukaan jokaista alalajia kuuluisi kutsua nimilajinsa mukaan. Toisen lintuharrastajan kanssa on kätevää keskustella omasta linnustaan sen suomenkielisellä nimellä tarkentaen vielä tarvittaessa tieteellisellä nimellä. Vähän vähemmän harrastaneelle riittää yleensä määritteet tasolla "amatsoni" tai "rosella". Linnut siivekkäiksi otuksiksi tunnistavalle voi jo puhua ihan vaan papukaijasta. Tavalliselle alkuasukkaalle on siis yleensä todella vaikeaa selittää mitä lintuja meillä on. Otetaanpa esimerkiksi celebesinkakadumme Paavo, joka kesäiltaisin huutelee terassilla kovin kuuluvalla äänellään. Naapuri tietysti katselee pihalle kaljapullon pohjan läpi ja kuuntelee tarkasti. Hän jopa tunnistaa, ettei ääni kuulu Suomen luonnon alkuperäisille otuksille, varsinkaan varikselle, naakalle tai lokille. Muutaman hörpyn jälkeen hän sytyttää sikarin ja lähtee etenemään kohti tontin raja-aitaa, huikkaa terveiset ja kysäisee:
- Mikä se noin kovaa ääntä pitää. Kävin tuossa kuuntelemaan, ettei se kyllä mikään luonnonlintu ole.
Hän kuikuilee aidan yli ja havaitsee jotain valkoista terassilla.
- Mikäs se tuo on?
Hymähdän ja sanon että se on papukaija. Naapuri kuittaa sikaria pössytellen että kyllä hänkin nyt sen verran tietää, olisi tahtonut vain tietää mitä lajia mahdollisesti kyseinen rääkkä on. Vastaan hänen tiedon nälkäänsä sen olevan celebesinkakadu, Cacatua sulphurea, alunperin Indonesiasta kotoisin oleva nykyisin todella harvinainen papukaija. Tarkkaa alalajimääritystä en tietenkään tiedä, mutta olettaisin sen kuuluvan nimilajinsa piiriin. Se on tullut USA:sta tänne edellisten omistajien matkassa, sen entinen nimi oli Sindy ja sitä luultiin naaraaksi, mutta se onkin koiras ja vaihdettiin sen nimeksi Paavo. Nimi sai alkunsa edellisen omistajan lausahduksesta, että se näyttää erehdyttävästi Väyryseltä pyöritellessään silmiään. Naapuri henkäisee muutamat sauhut sikaristaan, jonka haju saa minut voimaan pahoin. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän vastaa puhetulvaani
- Siis mikä!?
Selitän hänelle uudestaan, että celebesinkakadu. Se on kotoisin Indonesiasta, tämä yksilö tosin on syntynyt ja kasvatettu Jenkeissä ja on kesy. Naapuri vetää henkeen kunnon höyryt haisevasta sikarista ja siemaisee kaljapullosta kunnon kulauksen.
- Tjaah.. Onhan se hieno lintu, osaako se puhua?
Vastaan hänelle, että osaahan tuo muutaman sanan toistaa ja annan esimerkkejä Paavon säestäessä taustalla, kun naapuri keskeyttää:
- Siis mikä lintu se oikein on, tuo teidän papukaija. Kovaa ääntä se pitää.. Onko se tyttö vai poika?
Mietin hetken, ennen kuin vastaan että
poikakakadu. Oletettavasi naapuri on tyytyväinen tähän lajimääritelmään,
sillä hän hörppää loput kaljapullosta, tumppaa sikarin jalalla niitaten,
kouraisee haaroväliään ja lähtee hakemaan täydennystä tyhjentyneen
kaljapullon tilalle. Mennessään hän vielä mainitsee, että on komia lintu ja
kova ääni siitä tosiaan lähtee, kuului heidän terassilleen asti. Eikä
kuulemma muistuttanut kotimaan lintuja, sen takia hän lähtikin oikein
katsomaan mistä ääni kuuluu. Samaan hengenvetoon hän jatkaa niin pitävänsä
linnuista ja mainitsee omistaneensa pari seeprapeippoa joskus vuonna miekka
ja kypärä. Heillä käy kuulemma oravakin syömässä pähkinöitä lintulaudalla...
Lintuihin liittyviä linkkejä
-
Cites I -listausta Avian Rescue Online
-
Laajempi Cites-lista, tosin italiaksi, mutta tieteelliset nimet löytyvät. Yleissivistävää...
-
Linnun anatomiaa - hauska linnun anatomiaa englannin kielellä käsittelevä sivu, klikkaamalla pieniä pisteitä linnun kropassa, korostuu tietty osa-alue ja ruutuun ilmaantuu nimi, opettavaa ja hyödyllistä.
-
www.cites.org - Ihan virallinen CITES -lista, monipuolinen lajihaku ym.
-
Wildlife trade in the EU - suojeltujen kasvien ja eläinten kauppaa EU:n alueella käsittelevä suomenkielinen sivusto
 |
 |
 |
|
Valkokurkkurosella Embla |
Kultaposkiamatsoni Viki (ja Hirvi-Petteri...) |
Pikkulintuja
kiipeilypuussa |